Lupaus tulevasta

Restaurant Haven ystävällisesti laittoi kutsun olutillalliselle, jonka se oli järjestämässä teemalla ”Guest Brew X Kallio Artesan Brewery”. Luvassa oli mainitun kiertolaispanimon tuotteita ja kolmen ruokalajin gurmee-menu. Listalta löytyvien ruokien valmistuksessa myös oluilla oli oma kiehtova osuutensa. Kapeita piirejä lukuun ottamatta olut ja fine dining ei taida olla tuttu yhdistelmä, edes olutharrastajien ympyröissä. No, tämähän todella kiinnosti ja tarjottu illallinen otettiin kiitollisena vastaan.

Illan isäntinä olivat Kallio Artisan Breweryn Olavi Mensio ja Restaurant Havenin head waiter Alexander Winberg. Kokonaisuutena porukka vaikutti muodostuvan huoneellisesta olutentusiasteja. Satuin samaan pöytään brewmaster Olavin, Arden olutblogia pitävän Ari Juntusen ja OlutPOSTIn päätoimittaja Mariaana Nelimarkan kanssa. Asiaan vihkiytynyt ote aiheeseen liittyvissä keskusteluissa oli näin taattu.

Ennen aloitusta pöydät notkuivat tyhjistä laseista. Vesilasi säilyi koskemattomana alusta loppuun.

Tulevia juomia pakkauksissaan.

Katseet kohti juomia ja ruokia

Intron iltaan tarjoili Kallio Artisan Breweryä pyörittävä ja myös UG Breweryssä mukana oleva Olavi (kuvassa). Hänen taustansa on ravintola-alalla ja Alkossa, mistä polku olisi saattanut johtaa Espanjaan ja sherryn valmistuksen pariin. Hän valitsi kuitenkin Italian, jossa osallistui olut- ja viinisuuntautuneeseen yrittäjäkoulutukseen. Toscanassa tutuksi tulivat sikäläinen craft beer skene ja muun muassa suhteet Italian pienpanimoliittoon. Noilta pohjilta alkoi Kallio Artisan Breweryn stoori nelisen vuotta sitten.

Tervetuliasjuomana saimme kuohuviinilasista tarjoillun Fit Burdin (4,5%). Nimi tulee skottienglannista tarkoittaen kaunista naista. Tähän kaura-vesimeloniolueen on käytetty amerikkalaista Monroe-humalaa ja kolmannes melonia per litra, kauraa on mallaspohjassa 40%. Olut on sekä tuoksu- että makuolemukseltaan rauhallinen, mieto vaalea, suutuntuma kevyt, raikas ja melonin-hedelmän paljastava.

Fit Burd blond ale.

Ensimmäiseksi alkuruuaksi tarjolla oli kermanpehmeää kantarellikeittoa. Sen kaveriksi oli valittu Oranki Red Ale (6%). Nimestä huolimatta olut on lähellä saisonia sisältäen korianteria ja appelsiinin kuorta. Erä oli pantu Italiassa syksyllä 2016 yhteistyössä Birra Amiatan kanssa.

Alkuhetkistä lähtien oli ennakoitavissa, että sekä ruoka että juoma tulisi olemaan erinomaista. Samalla kävi selväksi, että syviin pohdintoihin jokaisen oluen sielunelämästä sekä eri ruokien ja juomien kombinaatioista ei ehdi eikä ehkä muutenkaan kannata seurassa eristäytyä. Fiilis kantaa pitkälle.

Kantarellit krutonkeineen ja liemi viimeisteltiin keitoksi omien silmien edessä.

Seuraavina tarjoiltiin Oolong Johnson vehnäolut (5,3%) sekä Madáhàn Tropical Milk IPA (7%). Näistä ensimmäiseen on nimensä mukaan lisätty kiinalaista teetä. Olutta valmistettaessa tee esifermentoidaan ja pannaan vierteeseen keittovaiheen lopussa. Pohjana olueen on ollut kotiolutresepti, mikä kokeellisen kuuloisten keittojen tapauksessa onkin järkevää. Toisinpäin sanottuna, olisikin kreisiä tehdä kaupallinen keitto ilman pienen skaalan taustatöitä. Nautittaessa tämä tuo mieleen American wheat -tyyppiset humalakulmaiset vehnät.

Oolong Johnson on pantu UG Breweryn tiloissa, kuten useat muutkin illan tarjoilut. Madáhàn puolestaan on jälleen yhteistyöoluita Birra Amiatan kanssa. Sen osalta Kiina-teema jatkuu nimeen liittyvän tarinan puolesta. Nimi viittaa marsalkka Mannerheimiin ja hänen viime vuosisadan alussa tekemäänsä pitkään ratsuretkeen Keski-Aasiaan ja Kiinaan. Kaksi vuotta kestäneen matkan tarkoituksena oli kerätä sotilaallista tiedustelutietoa, joskin sen peruste oli verhottu tieteelliseksi tutkimusmatkaksi. Mannerheimin kiinankielinen nimi oli Madáhàn, mikä merkitsee Kiinaan saapuvaa hevosta.

Laktoosi keventää tätä olutta. Juoma on erittäin hedelmäinen, tuoksu mangoisa-persikkainen ja samaa hiukkasen vaimeammin makukin. Nimessä toisaalta IPA johtaa odotukset vähän toiseen suuntaan kuin mitä juoma antaa. Maku kuitenkin miellyttää.

Kuvassa ensimmäisinä tarjoillut oluet oikealta vasemmalle: Fit Burd, Oranki, Oolong Johnson ja Madáhàn.

Seuraavana alkupalana tuotiin vehnäoluessa marinoitua siikaa, pikkelöityjä vihanneksia ja tillikreemiä. Tätä ruokaa suositeltiin Oolongin kanssa, ehkäpä koska vehnää oli käytetty sekä juomassa että ruuassa. Loisteliaan maittavaa, omiin illallistottumuksiin nähden jo tavattoman hienoa.

Maistelumatka jatkui Art Beer Suomi 17 red ale -tapahtumaoluella (7,2%). Humalina siinä oli Monroe, Endeavour ja TNT. Valmistuksessa oli käytetty myös kuivahumalointia. Punertava, mahonkinen olut näyttäytyi voimakkaan luonteikkaana, vahvarunkoista tavaraa barleywinen suuntaan. Panimomestarin kertomana valmistus oli intensiivinen prosessi useine maistoineen. Ajatuksena on tehdä ensi vuonna taas uusi taiteellinen olut hieman eri reseptillä.

Tätä olutta suositeltiin pääruuan seurana. Se olikin tarpeeksi itsellinen pärjätäkseen tukevan karitsapaahtopaistin sekä savuolutkastikkeen kanssa. Kumpikaan pääosan esittäjistä, karitsa tai Art Beer, ei antautunut toiselle makukentän taistelutta. Enemminkin ne auttoivat toisiaan järkälemäisellä vuorovedolla läpi nautiskelun. Tosi reilu pala karitsaa kuului annokseen, joten nälkä ei voinut tämän jälkeen olla, ei mitenkään. Savuolutkastike klassisesta Schlenkerlasta oli kertakaikkiaan kiinnostava, mutta tokihan olut kastikkeen osana oli jotakin muuta kuin olut sellaisenaan.

Pääruuaksi karitsaa näyttävästi aseteltuna ja juomana Art Beeriä. 

Kaksi viimeistä olutta saapui jokseenkin samanaikaisesti, ensin Kallio Artisan Breweryn Blueberry Stout (kuva vasemmalla) ja toisena Barleywine UG Breweryltä (kuva oikealla). Jälkiruuaksi oli luvassa sahtisuklaakakkua ja mansikkajäätelöä.

Stout (4,3%) oli näöltään mustansininen, sinisävyn vilahtaessa selvemmin juomalasin, nesteen ja ilman kapeassa rajapinnassa. Tuoretta mustikkaa on neljännes suhteessa oluen koko määrään, eli todella runsaan kuuloisesti. Juomassa marjainen mustikkapersoona sekoittuu kuitenkin paahteen maltaisuuteen.

Myöhemmin aterian jälkeen näytin kuvaa mustikkaoluesta kaverille, joka kovin ihmetteli miksi olutillallisella oli tarjoiltu punaviiniä? Tarjoiltaessa käytetty lasi vielä tietysti vahvisti luulokuvaa. Jo pöydässä oli herkuteltu ajatuksella siitä, että tällainen näyte sujautettaisiin viinipruuvin sekaan. Olisi jännä kuulla miten tähän juomaan reagoitaisiin luullen juovansa viiniä.

Barleywine tyylinä lähtökohtaisesti sopii aterian päättäjäksi eikä se varmaan vahingossa ollut siihen rooliin päätynyt nytkään. Saimme laseihin ”Pohjoisen Jättiläinen” barleywinen vuosikertaa 2017. Olut on suunnilleen sama kuin Panimo Hiiden versio. Painava ja erittäin hyvä jälkijuoma.

Fotogeenistä sahtisuklaakakkua ja mansikkajäätelöä. Herkullista. 

Mietteitä illallisesta

Tämän kaltainen pitkä olutmenu oli uusi elämys ja antoi hyvät lähtökohdat viedä olutharrastusta myös uuteen suuntaan. Olen perinteisesti katsellut oluen ja ruuan liittoa siitä kulmasta, että olut oluena ja ruoka ruokana. Tosiasiassa molemmille on sijansa näinkin ylevälle levelille päivitettynä. Todella hyvät oli tarjoilut kaikin puolin ja kokonaisuutena.

Tämän kokemuksen ansioista maailma avartuu jotenkin tasokkaampaan, hienompaan, suuntaan. Luulenpa, ettei tämä jää viimeiseksi ateriaksi laatuaan sikäli, kun vastaavia osuu tutkan alle. Se kaikkein omin suhde olueen tosin silti säilynee entisellään. Ainakin siinä mielessä, että oluen piirteisiin on helpompi ja selkeämpi paneutua, kun yksin siihen kykenee kiinnittämään huomion. Tämäkin kirjoitus todistaa siitä, että kun eri nautintoaineksia on tarjolla tiiviiseen tahtiin paljon, ei monienkaan äärelle samalla tavalla ehdi pysähtyä itseään kuuntelemaan.

Näin mentiin rivakasti olutkäsityötaitojen ja ruokapuolella fine diningin suuntaan. Keppanapussikaljaörvellys on mahdollisimman kaukana tästä, vaikka olutta kuluu molemmissa. Olisi tässäkin eräillä kansanedustajilla sulattelemista. Ei, vaan itse asiassa opettelemista. Oluen käytöstä ruuan valmistuksessa ja vaikkapa tämänkin menun jälkiruuasta ei ole enää pitkä matka joidenkin kansanedustajien pelkäämään alkoholijäätelöön. Kauhistuksen paikka.

Nähtävästi ”Guest Brew X” -illat tulevat saamaan jatkoa. Ehkäpä joku kerta voisi laittaa kutsuja myös Eduskunnan Olutseuralle ja pyytää jokaista olutseuran puolesta osallistuvaa tuomaan mukanaan yhden olutskeptisen edustajakollegansa. Saattaisi heidänkin maailmankuvansa avartua, kun se tekee sitä olutharrastajallekin.