Oluen nimi viittailee jännänpuoleisesti johonkin mätään (rot). On jo ensinnä hieman epätavallista, että olueen päätyy käymiskelpoisia sokereita viinirypäleistä yhdessä pils- ja vehnämaltaiden kanssa. Rypäleinä ovat Viognier ja Pinot Gris, molemmat valkoisia lajikkeita ja tämän oluen käymiseen tarvittavia sokereita on niistä peräisin noin puolet!

Kaikkein erikoisinta oluessa kuitenkin on, että sen teossa käytetään makuaineena myös homesientä.  Tarkoitusta voisi verrata homeiden hyödyntämiseen homejuustoissa. Nyt home vähentää viinirypäleiden vesipitoisuutta samalla lisäten niiden makeutta ja kompleksisuutta. Taustalla on erilaisia sienitauteja aiheuttava botrytis sieni, jota myös viljellään hyvälaatuisen homeen (noble rot) tuottamiseksi joidenkin viinien valmistukseen. Ja nyt oluen. Käytännössä sekaan menee käymätöntä mehua (must) harmaan pölyisän homeen infektoimista Viognier-rypäleistä.

Oluen tarinaan saadaan liitettyä homeen lisäksi muitakin viinimaailman erikoisuuksia. Siihen kun lisätään myös Pinot Gris –lajikkeen rypälemehua. Näiden viinirypäleiden kasvukaudella osa huolella vaalituista rypäleistä on vaiheittain leikattu pois. Näin sadon määrä on pienempi kuin muuten, mutta tekniikan sanotaan parantavan jäljelle jäävien rypäleiden laatua. Kannattaa huomata, että viljelijät kuitenkin saavat maksun rypäleiden määrän mukaan! Haasteellisen kuuloinen optimointiongelma viinin tuotanto- ja myyntiketjuun osallistuvilla.

Elävän craft beer -legendan Sam Calagionen mukaan: ”This [beer] is the absolute closest to equal meshing of the wine world and the beer world thats ever been done commercially.” Vaikea väitellä vastaan. 

Oluen alkoholiprosentti on 9% ja IBUt 18. Se on kokeellinen ja harvinainen olut, ensi kertaa vuodelta 2011. Käsiin saatu pullo on Juhan omin jaloin noutama Dogfish Headin panimolta Delawaren Miltonista. Euroopastahan muitakaan Dogfish Headin tuotteita ei saa. Panimon menekki on sen verran hyvä uudella mantereella yksinään, etteivät ole katsoneet tarpeelliseksi lähteä vientipuuhiin. Antaumuksella luodun oluen haltuun saatuaan on syytä nöyrästi syventyä siemailemaan sitä. Sopi hyvin juhlistamaan Brewniversen uudenvuoden aattoa 2016.

Oluen väri on varsin vaalea, aluksi valkoista vaahtoilua pian pieneksi supistuen. Olemus on kirkas ja taustakin tietäen varsin viinimäinen. Kokonaisuutena tuoksupohja ei ihmeemmin kiehdo, joskin tuttuihin oluisiin verraten ominaistuoksua viinirypäleistä ja pohjimmiltaan ehkä siitä homeestakin hienokseltaan irtoaa. Alkoholi ei maistu lainkaan, vähäinen hiilihapoiltaan ja maultaan hapahko, valkoviinimäisyys melko neutraalisti heijastuu myös makuun. Viineihin homesieni kaiketi tuottaa tavoiteltua kompleksisuutta, mutta oluiden makumaailmassa kompleksisuudella on tottunut käsittämään jotakin muuta kuin mitä tästä oluesta maistaa. Pienellä itsensä harjaannuttamisella voisi ehkä tästäkin löytää vinhasti uusia nyansseja. 

Nettilähteiden mukaan humalina ovat Warrior, Willamette ja Liberty, jotka eivät ole perinteisiä jalohumalalajikkeita. Kuitenkin mr. Beersmith kuvailee jenkkihumalista Willametten ja Libertyn olevan lähes jalohumalia, joten voi riimitellä oluelle slogania: Noble rot with nearly noble hops. Tämän Saison-tyylisellä belgihiivalla käytetyn viiniolutinnovaation kategorisointi minkään ennalta nimetyn oluttyylin mukaan on koko lailla mahdotonta, joskin tietysti geneerinen specialty beer on aina käytettävissä.

Oluena jännä ja kiinnostava ja aivan erityisen erikoinen, muttei sitten maistelussa varsinaisesti räjäytä makupankkia persoonallaan. Olut- sekä viinimielisten kannattaa ehdottomasti testata tätä tilaisuuden tullen, mutta maistellessa tulee miettineeksi ostaisiko jenkkituomisina juuri tätä uudelleen. Yhteinen johtopäätös: aika varmasti seuraavalla kerralla ottaisi jonkun rivistä seuraavan. Mieliä kutkuttaakin jo ajatus saman reissun toisesta myöhempään maistoon jääneestä spessupullosta.

Jani & Juha

Alla Juhan iloinen tapaaminen Samin kanssa. Huomaa myös tuliaisjuomat auton takapenkillä.