Mallasta ja rypäleitä

Hollantilais-suomalaiselta Flying Dutchman gypsypanimolta löytyi lasiin erikoinen Proef Brouwerij’lla Belgiassa tehty olut: Gosh It’s Posh White Wine Sour (5,6%). Edellinen tyyliltään vähänkään tännepäin taisi olla Dogfish Headin Noble Rot.

Erittäin tiukkakuplainen ja pitkään säilyvä kermavaahtomattomainen vitivalkoinen vaahto, joka on kuorrutettu välikoon pintakuplin. Aavistuksen huoletonta kaatoa seurasi yli reunojen räjähtävä vaahtokukka. Tahmaa sai käsiin, mutta nestehukka oli minimaalinen kuitenkin.

Vaahtoilu ei viiniltä vaikuta lain, mutta tuoksussa dominoi heti viileä ja vahva valkoviinimäisyys. Tuoksu leijaili vaivatta kymmenien senttien päähän lasista.

Valkoviininen rypäleisyys jatkuu maussa oluessa omalaatuisensa vahvana, raikkaana, kukkaisena ja tummanyrttisenä. Mallas tai humala ei tosiaan mieleen tule, vaikka molempia löytyy raaka-aineista.

Sen sijaan hapanta on, pHkin näytti olleen 3,3. Happamuusaste vastaa hyvinkin sitä mielikuvaa, jollaiselta tämän maun suussa luulee tuntevansa. Aina välillä mitatut happamuudet on aika kaukana suun tunnusta, mutta nyt osuu yksiin.

Runko on melko ohut ja samalla runsaan hapokas, hiilihappoinen pirskahteleva. Taustoista yhtään enempää tietämättä rungon värin perusteella yksin ei osaisi normi-ipasta erottaa, pitsiäkin jää lasiin.

Pannessa on erityisen erikoisesti käytetty samppanjahiivaa, valkoviinirypäleitä ja seljankukkaa, on kuivahumaloitu Nelson Sauvinilla ja kypsytetty tammitynnyreissä. Tosin vahvaa rypäleisyyttä lukuunottamatta muita piirteitä ei spontaanisti taitaisi löytää.

Päätelmiä

Otsikon kysymykseen: menkööt tämä luokituksella viiniltä maistuva olut.

Kotiolutharrastajan arvio: Hauska erikoisuus, mutta kokonainen panosatsi ei varmaan henkilökohtaisesti tulisi kyseeseen. Kenties porttiteoriaolut valkoviinin ystäville oluen pariin?