Vehnäolutta Brewdogilta. Jopasjopas. Avatessa tölkistä lipuu erittäin banaaniesterisiä kaasuja. Tölkin suusta havaittuna tosi keltaista väriä. Vähän myöhemmin paksumpana kerroksena sävy näyttäytyi selvästi tummempana sameaan runkoon yhdistyen. Vaahdon muodostus komeaa kuin saksalaishefellä konsanaan.

Lasissa tuoksu on vaahdon laskeuduttua eniten hiivaneilikkainen, banaanisuutta edelleen hiukan mutta edellistä vaihetta vaimeampana.

Erikoinen maku. Ei mitään metallisuutta, jota viime aikoina on tölkeistä tullut tarkkailtua. Tähän asti selkein vehnäpiirre oli ihan alun kylmä banaaniesteri ennen lasiin kaatoa.

Aluksi suussa vallan otti tuttu vehnäinen veto, varsin tiheä runko, ylimäärin neilikkaisuutta. Humala pian hyökki muiden ohi. Omaan suuhun tämä oluttyylien ristisiitto ei juuri maistu. Ei ole eka maistettu vastaavan kaltainen tyyliristeytys ja oikeastaan jo etukäteen arvasi, että ei tule olemaan oman suun mukaista. Hieno taiteellinen ja värikäs tölkkigrafiikka, mutta muilta osin ei kohoa mainittavaan asemaan tämä.

Tölkkitiedot sanovat tyyliksi India Pale Weizen. Juu ei. Ennakkoluuloton, rehellisen vehnämallasvaltainen sekä humalaintensiivinen, mutta kokonaisuutena sekava makuprofiili. Runsas humalointi ei varsinaisesti istu hefeweizeniin. Ehkäpä sillekin on ollut luonnolliset syynsä, ettei tämän tyyppisiin vehniin ole ripeää humalointia perinteisesti viety. Maut ja olutalakulttuurit toki elävät ja muuttuvat ja näitäkin pitää tehdä. Yksi olut on aina kiva maistella. Varsinkin tyylirajoja rikkovia juttuja.

Kotiolutharrastajan arvio: En panis, mutta tölkin huumori kyllä vetoaa. Gandalf’s choice.