Fanzine

Jatketaan viikon varrella olleen Facebook-päivityksen linjoilta. Fanzinessa on kyse Brewdogin uudehkon bisseklubin puffauksesta. Nyt nähdyt oluet kuuluvat sen 11. settiin. Parisen päivää sitten posti kantoi klubin näytepakkauksen postikulujen hinnalla (£6). Kolme tölkkiä.  En ole ajatellut liittyä kerhoon, mutta näin houkuttelevan demonstraation jälkeen joutuu toki asiaa ainakin pohtimaan. Briteistä vaan postimaksut ovat rasite useimmille osapuolille: oluthemmolle ja panimolle. Kuriirifirma tietysti tykkää.

Maistoon!

Ten Ton Truck (10%)

Raskas stout kiilasi perjantain kunniaksi kevyempiensä ohi. Pimeytyvien iltojen tunnelmaan sysimusta raskas ajoneuvo istuu täydellisesti. Vaaleanruskea reipas vaahto laskeutuu elegantisti tasaiseksi hyvin ohueksi kuplaverhoksi, jonka läpi musta runko kajastaa. Pienet kaatoroiskeet pöydällä ja tölkin pinnassa ovat erityisen likaavia ja pinttyviä.

Tuoksu hypäyttää painavan kirsikan kasvoille voimalla. Paksumaista, ruhtinaallista. Varmasti siinä on seassa myös speksin kertomaa vaniljaa. Marjaisat lisäaineet vievät dominan paikan paahteelta, öljyltä, noelta. Makeuden vaikutelmaa silti on. Elleivät nämä fiilikset jatku makuun, joutuu olemaan jopa hiukan pettynyt, tai ainakin odottava tunnelma putoaa korkealta.

On muuten ehtinyt lämpenemään 15 asteeseen.

Joo, ei tämä ole se tavallisin stout. Ei heti alussa, mutta jo melko pian maun keskivaiheilla tosi kuiva hiili ryöstää piikkipaikan. Kuivuminen jatkuu kielen päällä ja erityisesti kärjellä ajassa kauas. Siinä ihan alussa riehuivat se kirsikka ja pikkuveljensä vanilja isolla intensiteetillä, mutta siirtymä öljyiseen nokeen tapahtuu huomattavan terävästi ja totaalisesti. Äkkiefektiä alussa korostanee se, että tuoksu on niin painavasti juuri lisäaineiden puolella ja juomaa suuhun kallistaessa pääsee kaasujen pyrähdys luontevasti hajurööreihin. Suutuntuma on liukas ja raskaan puolella, mutta runko ei tarjoile melkein ollenkaan hiilihapokkuutta. Speksin kertomasta hunajasta ei osaa tehdä huomioita missään mielessä, maussa tai suutuntumassakaan.

Seuraavilla sippauksilla havainto kontrastista sen kuin selkeytyy: juoma suuhun solahtaessa alkuaistimukset syntyvät tuoksujen buustaamana ja keski-/loppuaistimukset puhtaammin kielen makureseptoreilla. Kaukana jälkimaussa hiiltyneisyys juhlii yksin pitkään kunnes seuraava sippaus taas tuo marjaisen öljytsunamin.

Työviikko on hyvin miellyttävä päästää haudan lepoon tämän oluen kanssa. Hieno tapaus, mutta ehkäpä parhaimmillaan juurikin vain yhtenä kappaleena niin illuusio säilyy parhaiten. Näin kirsikkaisuus ei ehdi muuttua äklöttävyyksiin vaan sopivasti hivelee kuumottavia odotusarvoja.

King of Eights (7,4%)

Kylmän yön jälkeen ja kesään tottuneelle on liian kylmä (4C) vielä puolilta päivin mihinkään ulkohommiin. Kuuraakin on yhä maassa varjoisilla paikoilla. Siispä seuraavan Fanzine-samplen voi ottaa tarkasteluun: vehnäinen riuskasti amori- eiku aromi- ja flavor-humaloitu King of Eights V4 hop edition. Keitossa Citraa. Dryhopina Ariana ja Hüll Melon.

Kylmä ilma sopii tilanteeseen todella hyvin. Koska nätti auringon valo kuuran kanssa vihreällä nurmella. Ja mikä tärkeämpää, kylmä ilma tuo humalan aromit vahvemmin esiin. Tämä on korostuneen raikkaan hedelmäinen pääosin sitruksinen tuoksultaan ja maultaan pirteä, Brewdogiksi melko sameaan näköön yhdistyen. Flavorien tuntu erottuu intensiivisesti loppuosallakin ikään kuin katkeron sijasta ja sen paikalla. Pedanttisempi haistelija varmaan löytäisi kolmannestusinan muitakin hedelmiä. Kepeä ja puhtaan laadukas. Jatkoon tämäkin.

Jännä yksityiskohta kaikissa näissä tölkkipakkauksissa se, että metallin pintaan on tuotu hopeista rustiikkikuviointia. Muutoin tölkin pinta on kaikissa pakkaukseen valituissa oluissa vuorattu etikettitarralla. Sekin on hyvä idea ja jo pitempään eri puolilla ollut käytössä.

Alter Ego (8,5%)

Viimeisenä sarjassa saunanlämpiämisodotteluolut. Tyyliltään West Coast IPA. Humalia on joukossa valmistuksen eri vaiheissa lykättynä melkoinen määrä: Simcoe, Columbus, Chinook, Centennial, Cascade, Ahtanum ja Amarillo.

Viileässä ihmeteltynä tämä yksilö ei ole juurikaan tuoksukas. Kuvauslavasteiden puijaamana sanon silti puumaiseksi. Suutuntuma on kevyt, maku humalainen tummankatkeroinen.

Loppuefektinä ja yleiseksi tunnelmaksi jää katkeraa humalien sekoilua ennemmin kuin puhutteleva amerikkalaishumaloinnin voittokulku. Ehkä tässä oli turhan korkeaksi nostettu alkoholiprossa myös. Ilman muuta vähiten inspiroiva näistä kolmesta. Teknisesti puhdas suoritus silti.