Blogi

Ensieriä Brewdogin souritehtaalta: Overlords No 1. Orange Emperor

OverWorksin lähteillä

OverWorksin nimellä kulkeva uusi Ellonin tuotantolaitos Skotlannissa on omistettu villihiivoilla ratsastaville oluille, tai vaihtoehtoiselle fermentaatiolle kuten itse muotoilevat. Tämäkin toteutus on osaltaan rahoitettu viimeisimmän Equity for Punks V (2017-2018) joukkorahoitusannin voimin. Tehdasta varten maapalanen oli ostettu jo 2016 aiempaa panimoa ja firman pääkonttoria vastapäätä.

Melkomoinen panostus taproomeineen on tämä kolmen miljoonan punnan investointi, myös tuotannon monipuolisuuden ja strategian mielessä. Jätkien on pakko uskoa sourien tuloon isosti. Tiedä häntä siitäkin huolimatta että itse pidän hapanoluista. Maistossa olleelle Orange Emperorille puolen litran annos tuntui vähän turhan reilulta. Toisaalta on jo tilastoissa nähty, että olutkulutuksen tottumukset ovat ottaneet uuden suunnan. Kuvaan tulevat pienemmät annosmäärät ja hyvinkin moninaisen naukkailun tie blandien bulkkien kääntyessä poispäin vanhoista asemistaan. Sourit väistämättä ovat tärkeä osa moninaisuutta. Eipä siinä muuta enää tarvita kuin että sama trendi säilyy tarpeeksi kauan.

Hapanolut – koneet käyntiin

OverWorks-kuviossa yhdistyy vanhoja oluenpanon piirteitä uusiin. Sanovat jokaisen oluen olevan puutynnyrikypsytetty luontaisessa mikrobiympäristössään. Asialle omistettu fasiliteetti on looginen askel sikäli, että nuo ärhäkät hiivakannat haittaavat siinä määrin muiden oluttyylien valmistusta ettei samoja laitteistoja voi käyttää ainakaan hiivauksen aikaisessa ja sen jälkeisissä osissa panoprosessia.

OverWorks-tuotannot pohjaavat paljon kokeellisuuksiin ja pieniin eriin, mutta samalla puhuvat myös Core-sarjasta. Tuotannon alkuun saamisessa ei vastoinkäymisiltäkään ole vältytty ja huomattavia viivästyksiä on ollut. Ensimmäiset kaupalliset sourit vedettiin kokonaan pois viime elokuussa. Silloin jo pakatut ensierät OverWorks Overlords -oluista joutuivat boikottiin, koska osa pulloista otti ja kosahti. Syyksi poisvedolle kerrottiin merkittävät rakenteelliset ongelmat käytetyissä pulloissa. Varmasti taloudellisesti kivulias ja sydäntä raastava tilanne kaikille osapuolille, mutta yhtä varmasti myös hyvä päätös.

Viive siitä tähän päivään on puolen vuoden luokkaa. Eipä siinä mitään, pisteet avoimuudesta tiedotuslinjassa. Olkoonkin että optimismi jo lokakuuksi aiotuista toimituksista osoittautui raskaasti ylimitoitetuksi. Joulukuun alussa kuultiin asiasta seuraavan kerran, jolloin arvio toimituksista oli tammikuun alussa.

Brittibaareihin ja verkkokauppaansa ensimmäiset hapanerät pääsivät helmikuussa, joskaan silloin ei saatu uutta tietoa milloin pienosakkaille luvatut setit olisivat jakelussa. Tätä taustaa vasten oli huippuhieno ylläri huomata postista jotakuta pakettia noutaessa sen olevan tulossa Skoteista. Unboxatessa tietysti paljastui, että siinä niitä sitten lopulta oli.

Core-osaston ensimmäiset julkaisut helmikuussa olivat Funk V Punk, Cosmic Crush Tropical, Cosmic Crush Quince, Cosmic Crush Raspberry, Cosmic Crush ja Cosmic Crush Cherry. Pienien erien sarjassa tulivat samaan aikaan Gooseberry Fool, Panavision Pink, Electric Blue, Aplomb Bomb ja Wave Machine. Noista noin kuukauden päästä Orange Emperor ilmaantui sinne paikalliseen postiin.

Yleensä firman tiedotus on poikkeuksellisen läpinäkyvää, runsasta ja avointa, ainakin mitä sähköposteihin ja foorumeihin tulee. Lievätkö ajatustenlukijoita siinä että pitkittyneiden viivästysten jälkeen ei enää kannata huudella satsin saamisesta liikkeelle, vaan antaa oluiden tulla ja tuottaa se iloinen ylläri-impakti.

Overlord No. 1 Orange Emperor

Orange Emperor harhauttaa hetkellisesti miettimään Mr. Trumpettia. Siitä ei ole kysymys. Tämä sour ale on pantu nektariinien ja aprikoosien kanssa ohran, vehnän, kauran ja speltin kaverina. Humalaakin toki on, vaikkei sen huuto edellisten yli tule kuulumaan.

Alkoholivahvuus on 5,6%, pakattu 0,5 litran pulloon ja sille on annettu viiden vuoden best before -päiväys. Hapanolutta kun on edessä, on hyvä syy todeta sen happamuus: pH on 2,7 (@25C). Myöhemmin selvisi, että tässä lämmössä olut maistuu aika onnettomalta. Onneksi se ei ole oluen tavanomainen maistolämpö.

Numerot näyttää varsin tyypillistä happamuustasoa selkeästi soureille oluille. Se on juuri samalla tasolla esimerkiksi Cool Head Naked Sauna Sourin tai Coca-Cola Zeron kanssa. Toisaalta se ei “pärjää” Brewdogin Raspberry Bliz Alcohol Free Sourille, mikä lienee kaikista maistetuksi tulleista oluista pH-skaalalla happamin (pH 2,4).

Oluen näkö: Matta tummanoranssi, läpinäkymätön ei kuitenkaan sakkainen. Vaahdot aluksi runsaahkot mutta häipyivät melko vauhdikkaasti. 

Tuoksu: Kipristelevän happamasti irrotteleva, oikein hedelmäinen hajuhappo. Jo haistellen tuntuu ikenissä. 

Maku: Ei yhtä raikas kuin tuoksu ja muut ennakkoajatukset loivan mielikuvaa. Erittäin hapanta kielen päällä, se kuti pitää. Eipä maun tummasävyisyys äärevän raikkauden kustannuksella mitenkään huono juttu ole, ennemminkin yllätyksellinen ominaisuus mikä tekee tästä omemman oloisensa. Suutuntuma on ohkainen ja siinäkin kuplivaisuus ja kipristelevyys vaanii. Neste luo hampaiden pintaan ovelaa kitkaisuutta, mutta ikenet säästyvät kuin säästyvätkin ruoskinnalta. Talvikuivassa rohtuneet huulet sen sijaan saavat tuntuvan osansa happohyökkäyksestä.

Lyhyesti: Onnistunut sour joo.

 



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top