Pano

Ajatuksena oli tehdä niin vahva olut kuin mökkipanimossa järkevästi onnistuu. Käytännössä silloin yläraja tulee siitä miten paljon mallasta onnistuu astiassa mäskäämään, kun samalla jonkin verran vettäkin pitää sinne saada mahtumaan. Peruspanotekniikan puitteissa toki muillakin seikoilla voi vahvuuteen vaikuttaa, kuten hiivalla, huuhteluvaihetta optimoimalla ja maltaan ohella mukaan voi laittaa kaikenlaista käymiskelpoista ainesta. Nytkin tyyliin kuuluen tummaa sokeria tuli lisätyksi. Tiukkaa teki, mutta 41L astiaan lopulta päätyi noin 13kg mallasta ja 28L vettä. Pääkäyminen tehtiin kahden hiivauksen voimalla ja kokonaiskäymisaika oli muihin kotipanoihin verrattuna huomattavan pitkä, yli 20 vuorokautta. Hiivan jakautuminenkin oli normipanoa runsaampaa, hiivaslurryä kertyi käymisastian pohjalle useita litroja. Astiointikelpoiseksi määräksi päätyi lopulta 16L olutta. Olut myös kävi hyvinkin loppuun ja siitä tuli 15,4% vahvuista. Laskennallinen IBU 52 ja myöhemmin määritetty EBC-arvo värikartan mukaan 41.

Maisteluita valmistumisen jälkeisinä alkukuukausina

Tilanne vain 2 päivää pullotuksen jälkeen: Hiilihappoja ei vielä juuri lainkaan. Korostuneen makea paksu tuoksu, suklaasiirappista aromia, toffeinen. Lupaava maku, tiheä tavara tarjoaa tukevan suutuntuman. Voimakkaan alkoholinen mikä tuntuu lämmittävänä pitkään ja ruokatorvessa asti. 

Noin 3 viikon ikäisenä: Tummanruskean läpinäkymätön. Eipä ole kehittänyt hiilihappoa, hieman sameata. Sinänsä kumpikin ominaisuus on tavallisia tyyliin nähden. Kylmänä nautittaessa entinen makeus on todella vaimentunut, alkoholin lämpöä valtoimenaan muttei överisti, ei uskoisi 15%:ksi sen puolesta. Lämmettyään suutuntuma on nätimpi, tuoksu niukka, makeutta hieman tuntuu, mutta alkoholin lämpö on edelleen läpitunkevin ominaisuus. Arvattavasti hiiva on käynyt niin loppuun pitkässä pääkäymisessä, että siitä ei ole riittänyt potkua juuri lainkaan pullokäymiseen.

Noin 2 kk ikäisenä: Aluksi jääkaappikylmälle oluelle alkaa näkyä vähän kuplaakin lasiin kaadettaessa. Makea tuttu jopa sokerinen tuoksu. Olisiko keitossa osin pohjaan palaneesta sokerista irronnut vielä omintakeista sokerisuutta? Palaneen sokerin irrotus kattilan pohjasta muuten vaatii aika järeitä työkaluja, vähintään poraa ja siihen liitettyä teräslankaharjaa. Oppiipahan avotulen kanssa kärsivällisyyttä sokerin annostelussa ja sekoituksessa. Maku on liikahtanut jälkiruokaviinimäisempään suuntaan, alkoholisuutta joo, eipä jälkimakua tai erottuvaa katkeroa. Huoneenlämmenneenä suuntuntuma tihentyy, maku ehkä edelleen sherrymäistyy. Yllättäen löytyy assosiaatio Dr. Pepperiin! Kirsikkamaisuutta siis on mukana.

Reilu 3kk ikäisenä: Kehittää jo hieman vaahtokuplaa pintaan, tumma sokerinmakea tuoksu, alkoholin isku tasoittunut paljon ja juoma tasapainottunut. Makeus jää pitkälti vain tuoksuun. Yritän taas löytää Dr. Pepperiä, mutta nyt mielikuvitus ei taivu siihen. Harmi.

Yleisesti ottaen olut on hyvin downtoearth-tyyppinen juoma. Erikoisemmankin oluen voi hyvin mixata bulkkiruuan kanssa. Tässä 3kk-maistossa kävi juuri näin, koska barley wine lasillinen kesti pitkin iltaa niin väliin ehti tulla myös ruokahetki. Tämä olut kuitenkin on parhaimmillaan itsekseen nautittuna eikä näin ruokaseurana. Sattui vielä olemaan chilipaprikaa kebab-annoksessa mikä suorastaan riitelee oluen kanssa. Mutta sitten taas jälkiruuasta barley wine meni just hienosti. 

Odotettavissa on, että vahvojen oluiden maut kehittyvät pitkäänkin parempaan suuntaan oluen hiljalleen kypsyessä. 

12.12.2015 / Jani