Jättiläissarjan stout

Brewdog puskee aakkosissa eteenpäin junan varmuudella. Tässä jyskyttää 12. toimintavuoden juhlastout. Junan järeyttä on myös volteissa, joita imperial stoutille on saatu 16,8%. Olut on pakattu pahviboksiin, mikä joo nostaa odotusarvoa erikoislaatuisuudesta.

Itse asiassa tämä on vasta toinen Dog-sarjan pommittaja jonka olen päässyt korkkaamaan. Se edellinen, kymmenvuotisbilettelyjen chilijyrä Dog F oli oma tarinansa.

Mustan olemusta

Lasiin luikerrellut neste nostaa nopeasti heräävät maltilliset ja tiheät pintakuplat, jotka myös haihtuvat pian.

Runko on syvämustaa ja olemus vaikuttelee flätiltä jo ennen haistoa. Aromi on kylmänä lievän tamminen, lievän läpitunkeva, alkoholinen, mieto makean paahtunut. Arvelen että kaikki tämä voimistuu sippailun mittaan.

Tarkoituksena on pärjätä yhdellä oluella läpi Kanada-Tsekki-lätkämatsi. Tätä otetaan minisippi kerrallaan. Pelistä saatiin Suomelle MM-finaalivastustaja. Mitä sitten tapahtui on historiaa monessa mielessä.

Suuhun muljautus paljastaa oluen olevan hiilihapoiltaan latteaa, mutta kuitenkin limakalvoilla kihelmöivästi. Jään miettimään liekö se hiilihappoefektiä (juomisen jälkeen totuus paljastuu). Voimakkaan alkoholinen keski- ja loppumaku iskee myös makeudellaan. Pitkä paahtojälkimaku, joskin paahteisuus kaikkiaan jää mahtipontisen kokonaiskarakteerin jalkoihin. 

Lämmetessään juoma asettuu, ollen silti melko tuoksuton. Huulet alkavat tahmautua kuin juoksevaa hiiltynyttä toffeeta niihin sivelisi. Samalla pistävyys alkaa enemmän erottua kielellä heti sippauksen kärjessä.

Vähän yllättää ettei tynnyriaromi nouse. Olikohan tätä tynnyröitykään? Mistään sitä en lukenut, mutta noin oletin kun se niin usein näiden masteroluissa juttuna on ollut. Ainakaan se ei nouse kuninkaan rooliin. Suuntuntuma on paksunpaksu viskoosi ja liukas. Alkoholin kiila on yhdistyy tahmeuteen.

Iso viiltävä stout, mutta ei isommin tuo yllätysmomentteja. Paitsi että tuo: monta minuuttia viime sippauksen jälkeen aivolohkolla iskee tietoisuuteen kirkas lakritsasalmiakin maku. Missä lie viipynyt mutta kiva ylläri.

Pari benchmarkkia

Järeä olut, mutta ei ollenkaan samalla tavalla kuin hullunäärevä Dog F. Ero siihen on valtava chilin puutoksen mielessä. Mausteisuus voi käydä kipakastikin mielessä, mutta ei koskaan eikä mitenkään dogäffään verrattavasti. Monsterigiganttisista stouteista H on paljon helpompi.

Jotenkin verrokiksi nousee mieleen myös Mikkeller 黑 (17,5%), mutta on tämä juuri maisteltu vaan paljon juotavampi sikäli kun kummallakaan mitään dokabiliteettiä on. Jos joku näitä pakkaisi 24-lavaan tai edes sixpäkformiin, sanoisin you’re nuts. Ehkä parhaiten menee vaikka kolmelle splitattuna taikka tälleen pitkästi chillaillen.

Juoman jälkeen

Lopuksi kurkkaan ainekset: tummaa mallasta (ohra, vehnä, kaura, ruis), chiliä, kaakaota, kahvia ja konjakkia tynnyrikypsytettynä. Panssarijunan aineksia ja ovat hitsautuneet toisiinsa niin etteivät yksittäin ryhdy sen julmemmin dominoimaan. Esimerkiksi tynnyröintiefektit pääsevät erottumaan paljon enemmän edukseen monissa muissa vähemmän vahvoissa imperial stouteissa.

Se limakalvoilla kihelmöinti oli chiliä siis.