Tämä on ensimmäinen belgi-APA, jonka on tiedostaen juonut. De Koninck since 1833 – montakohan APAa panimo on ehtinyt tätä ennen tekemään. Niin muuttuu mailma, Eskoni. Ennen korkkaamista oli vähän samat fiilikset kuin ensimmäisen saksalaisen IPAn ja stoutin kanssa joskus, jotka varmaankin molemmat olivat peräisin CREW Republicilta. Mielellään valitseekin sellaisen oluen postauksen aiheeksi, jossa on jotakin extrakulmaa ihan pelkän maistamisen ohella.

Mainio vaahto, väri kirkas APAksi kuparinen tumman ruskea. EBC-viuhkalla kelmeässä sisävalossa vertailtuna arvo on 40. Sitä voi verrata esimerkiksi BJCB:n tyylispeksiin american pale aleen, mikä on 10-20 EBC. Vahvuus 5,2% toisaalta sattuu hyvin tyylimäärityksiin. Detalijina etiketin mukaan importtaavat tätä ainakin myös Brasiliaan. Mutta kuka rahtaisi brasilialaisia käsityöoluita Suomeen. Sielläkin asianharrastajia todistettavasti on.

Puolen litran mittalasi on erittäin toimiva juomalasinakin, mutta 0,33L annoskoko jää näyttämään nolon vähäiseltä vaahdon laskeuduttua.

Tuoksu on paljon enemmän maltainen kuin apahumalainen. Itse asiassa, sitä jälkimmäistä ei löydy. Makukaan ei suoraan apaodotuksiin osu. On oikein hyvä olut, mutta taitaa painaa ehkä paljonkin panimon perinteet sille vanhastaan tutummissa tyyleissä. Ei katkeroa, maussa on hieman flavorhumalaa, mutta sokkotestissä tyylimääritys olisi mennyt varmasti ohi panimon kaavailemasta. Amber alen kenties olisin heittänyt. Aivan aavistus peltistä villasukkaakin maussa, ei kuitenkaan häiritsevästi eikä normaalissa tuopin kallistelussa edes lähtisi väittämään tuollaista. Helppo maltainen hyvä juotava. Suutuntuma keskikevyt tai alle ja jälkimaku vähäinen jos ollenkaan, mitkä myös tyyliin hyvin käyvät.

Kotiolutharrastajan arvio: Panisin, mutta APAt teen joillain toisilla resepteillä.